Kuollut isä unessa

Monessa unessa isä on läsnä mutta mitään ei ehditä sanoa, tai puhe jää kesken. Tämä on tunnistettava kuva tilanteesta, jossa jotain jäi kysymättä. Se voi olla kiitos, anteeksipyyntö, selvitys vanhasta välirikosta tai aivan tavallinen kysymys, jota ei tullut esitettyä. Uni ei vaadi mitään tekoa, mutta moni kokee helpotusta siitä, että kirjoittaa sanomattoman asian ylös tai kertoo sen jollekulle. Keskustelua ei voi käydä jälkikäteen, mutta sen sisällön voi silti päästää ulos.

Isä on monelle se taho, jota vasten omia valintoja on mitannut, joko hyväksynnän toivossa tai sitä vastaan. Siksi unet isästä palaavat usein jaksoissa, joissa on tehtävä iso päätös tai joissa oma rooli muuttuu: työpaikan vaihto, muutto, vanhemmaksi tuleminen. Uni voi viitata kysymykseen siitä, mitä itse pitää oikeana ratkaisuna, ei siihen mitä isä olisi sanonut. Jos unessa isä katsoi tai arvioi, kysymys on usein omasta arviosta.

Uni voi tulla ilman mitään erityistä syytä, ja silti usein sen ympärillä on jotain: vuosipäivä, juhla, hänen ikäisekseen tuleminen, tuoksu, laulu tai paikka. Surun aallot eivät noudata aikataulua, ja uni on yksi niiden muoto. Jos heräsi surullisena, se ei tarkoita että surussa olisi jotain väärin tai että se olisi alkanut uudelleen alusta. Monelle tällainen uni on jälkikäteen tärkeä, koska se antoi hetken, jossa isä oli taas lähellä.

Hyvin tavallinen unityyppi on se, jossa isä on unessa elossa aivan tavallisesti, eikä unessa muisteta hänen kuolleensa. Herääminen tällaisesta voi olla raskasta, koska menetys tulee uudelleen. Deirdre Barrett on kuvannut kuolleista nähtyjä unia tyypeittäin, ja juuri tämä elävänä näyttäytyminen on yksi niistä toistuvista muodoista. Se on siis odotettava uni eikä merkki mistään erityisestä. Monelle auttaa tieto siitä, että tällainen uni on tavallinen ja että sen jälkeinen tyhjyyden tunne menee ohi päivän aikana.

Kuolleesta isästä nähdyn unen toistuminen kuuluu usein suruun. Se ei ole oire eikä merkki siitä, että sureminen olisi epäonnistunut. Monesti unen sävy muuttuu ajan myötä, ensin hämmennykseksi ja myöhemmin rauhallisemmaksi, ja osalle unet harvenevat itsestään. Joillakin ne jatkuvat vuosia, ja sekin on tavallista. Jos uni kuitenkin herättää säännöllisesti, pitää valveilla pitkään ja tekee päivistä raskaita, se kannattaa ottaa puheeksi terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Surun kanssa ei tarvitse olla yksin, eikä avun hakemiselle ole liian myöhäistä hetkeä.

Yksinkertaisin tapa on kirjoittaa uni ylös heti herättyä, muutamalla lauseella, ja merkitä erikseen se tunne jolla heräsi. Tunne on usein unen tärkein osa. Toinen tapa on kertoa uni jollekulle, joka tunsi isän, koska muisto laajenee silloin yhteiseksi eikä jää yöhön. Jos unesta nousi jokin konkreettinen asia, kuten vanha riita tai kiitos, sen voi kirjoittaa kirjeeksi, jota ei lähetetä mihinkään. Mikään näistä ei ole tulkinta, mutta ne vievät unen painon pois siitä, että sitä pitäisi selittää.