Mitä unissakävelyssä tapahtuu
Unissakävely syntyy, kun syvä uni ei purkaudu kokonaan. Liikettä ohjaavat osat siirtyvät valveen kaltaiseen toimintaan, kun taas tietoisuuteen ja muistiin liittyvät osat jatkavat unta. Tulos on ihminen, joka nousee sängystä, kävelee ja tekee tuttuja asioita, mutta ei ole hereillä. Tätä kutsutaan epätäydelliseksi heräämiseksi.
Koska kyse on syvän unen ilmiöstä, tapahtumat osuvat yön alkupuolelle. Syvä uni painottuu ensimmäisiin sykleihin ja kapenee aamua kohti, kun taas vilkeuni laajenee. Vaiheet ja niiden järjestys on kuvattu sivulla REM-uni ja unen vaiheet.
Kesto vaihtelee muutamasta minuutista pidempään jaksoon. Lopussa kävelijä asettuu takaisin, joko omaan sänkyyn tai jonnekin muualle, ja jatkaa unta.
Miltä se näyttää vierestä
Tapahtuman tunnistaa yleensä siitä, että toiminta on tuttua mutta kohdistuu väärin. Kävelijä tekee jotain mielekästä väärässä paikassa tai väärään aikaan.
- Avoimet silmät ilman kontaktia. Katse on auki mutta se ei tartu ihmisiin, ja puheeseen vastataan korkeintaan yksittäisin sanoin.
- Tutut liikkeet. Pukeutuminen, oven avaaminen, jääkaapille meno tai huoneesta toiseen kävely.
- Hidas ja kömpelö liike. Liikkeet ovat yleensä vaimeampia kuin valveessa, ja esteitä ei havaita kunnolla.
- Sekavuus heräämisen hetkellä. Jos kävelijä herää kesken, hän ei ymmärrä hetkeen missä on.
- Ei muistikuvaa aamulla. Tavallisin tuntomerkki ja samalla se, joka erottaa ilmiön unesta.
Unissapuhuminen
Unissapuhuminen on näistä ilmiöistä kaikkein tavallisin ja vaarattomin. Se voi olla yksittäisiä sanoja, mutinaa, kokonaisia lauseita tai naurua, ja se voi nousta sekä syvästä unesta että kevyemmistä vaiheista. Osa puhuu vain kuormittavina jaksoina, osa suurimman osan elämästään.
Sisällöstä ei kannata tehdä päätelmiä. Puhe ei ole kertomus unesta eikä tunnustus mistään, vaan katkelmia, jotka kuulija järjestää jälkeenpäin mielekkäiksi. Puhujalle itse puhuminen ei jää mieleen.
Ainoa käytännön haitta on usein se, että toinen herää. Jos puhuminen on tiheää ja katkoo kumppanin öitä, kannattaa katsoa samoja asioita kuin unissakävelyssä: unen pituutta, säännöllisyyttä ja sitä mikä yötä katkoo.
Miksi muistikuvaa ei jää
Unen muistijälki syntyy käytännössä vain heräämisestä vilkeunesta tai sen läheltä. Unissakävely tapahtuu syvässä unessa, ja muistia käsittelevät osat jatkavat silloin unta. Siksi yöllinen vaellus ei tallennu, vaikka se olisi kestänyt kymmenen minuuttia ja sisältänyt keskustelun.
Tämä selittää myös sen, miksi aamun keskustelu kävelijän kanssa ei tuota mitään. Kysymys siitä, mitä hän oli tekemässä, ei saa vastausta, koska vastausta ei ole olemassa. Hyödyllisempää on kirjata ylös kellonaika ja se mitä tapahtui, jos asiaa halutaan myöhemmin selvittää.
Unissakävely ei ole unen näyttelemistä
Yöllisiä ilmiöitä on kahta lajia, ja ne eroavat sekä ajoituksessa että siinä, jääkö muistikuva. Sekaannus on tavallinen, koska vierestä katsottuna ne voivat näyttää samalta.
- Unissakävely. Alkuyö, syvä uni, ei kontaktia, ei muistikuvaa, ei unta.
- Yöllinen kauhukohtaus. Sama ryhmä ja sama ajoitus, mutta kehon reaktio on pelko eikä liikkuminen. Myös tämä on epätäydellinen herääminen syvästä unesta eikä siitä jää muistikuvaa. Lisää sivulla yöllinen kauhukohtaus.
- Painajainen. Aamuyö, vilkeuni, kontakti saadaan heti ja uni muistetaan. Lisää sivulla painajaiset.
- Unihalvaus. Herääminen liikkumattomana, kokija on hereillä ja muistaa kaiken. Lisää sivulla unihalvaus.
Oma asia on se, jos nukkuja liikkuu voimakkaasti aamuyöllä ja muistaa herättyään unen, joka vastaa liikkeitä. Se ei ole unissakävelyä, ja se on syy hakeutua arvioon.
Mikä laukaisee yöllisen kävelyn
Taipumus on usein perheissä kulkeva ominaisuus, ja se selittää miksi ilmiö toistuu joillakin eikä toisilla lainkaan. Yksittäisen yön laukaisijat ovat sen sijaan hyvin arkisia, ja ne lisäävät syvää unta tai katkovat sitä.
- Univelka. Lyhyitä öitä seuraava yö on tavallista syvempi.
- Epäsäännöllinen rytmi. Vuorotyö, matkat ja vaihtelevat nukkumaanmenoajat.
- Alkoholi. Muuttaa unen rakennetta alkuyöstä.
- Kuume ja sairastaminen. Lapsilla tavallinen laukaisija.
- Unta katkovat ärsykkeet. Melu, kipu, täysi virtsarakko tai hengityskatkot.
- Osa lääkkeistä. Jos tapahtumat alkoivat uuden lääkkeen myötä, siitä kysytään lääkkeen määränneeltä.
Turvallisuus kotona
Riski ei ole ilmiössä itsessään vaan ympäristössä. Suurin osa vahingoista syntyy portaissa, ovilla ja huonekaluihin kaatumalla, ja ne ovat estettävissä yksinkertaisilla järjestelyillä.
- Ovet ja ikkunat kiinni. Ulko-oven lukitseminen yöksi ja avaimen pitäminen eri paikassa riittää usein.
- Portaat. Portaikon yläpäähän kannattaa laittaa este, jos kävelijä nukkuu yläkerrassa.
- Lattia vapaaksi. Johdot, laukut ja matot pois kulkureitiltä sängyn ja oven väliltä.
- Terävät ja kuumat asiat. Veitset ja liesi pois helpolta käden ulottuvilta, jos kävely suuntautuu keittiöön.
- Nukkumapaikka. Lapsella alakerros tai kerrossängyn alataso on turvallisempi.
- Yötä pidemmäksi. Riittävä ja säännöllinen uni vähentää tapahtumia monella, koska univelka on yleisin laukaisija.
Lapsella ja aikuisella
Lapsilla unissakävely on tavallista ja se vähenee kasvun myötä, usein itsestään ilman mitään toimia. Lapsi nousee, kävelee muutaman minuutin, puhuu epäselvästi ja asettuu takaisin. Aamulla hän on virkeä eikä tiedä tapahtuneesta. Vanhemmalle riittää, että koti on turvallinen ja että yö on riittävän pitkä.
Aikuisella tilanne on toinen kahdesta syystä. Liikkuminen ulottuu kauemmas, joten ovista ja portaista tulee todellinen vaara, ja aikuisiässä alkanut kävely liittyy useammin johonkin unta katkovaan asiaan. Silloin kannattaa selvittää kuorsaus ja hengityskatkot, kipu, vuorotyö, alkoholin käyttö ja lääkityksen muutokset.
Jos samassa taloudessa on sekä unissakävelyä että yöllisiä kauhukohtauksia, kyse on samasta ilmiöryhmästä eikä kahdesta eri ongelmasta. Taipumus kulkee usein suvussa.
Milloin asia kannattaa selvittää
Lapsuuden yksittäiset tapahtumat eivät vaadi toimia, ja ne vähenevät tavallisesti iän myötä. Ota asia puheeksi terveyskeskuksessa, jos tapahtumia tulee useita kertoja viikossa pitkän aikaa, jos ne johtavat loukkaantumisiin tai kodista poistumiseen, jos ne alkavat aikuisiässä, jos niihin liittyy voimakasta liikehdintää aamuyöllä tai jos päiväväsymys on huomattavaa.
Selvittämisen arvoista on myös se, katkooko unta jokin hoidettava asia, kuten kuorsaus ja hengityskatkot. Työssä olevalle työterveyshuolto on yhtä hyvä ensimmäinen paikka kuin terveyskeskus, ja mukaan kannattaa ottaa muistiinpanot tapahtumien kellonajoista.
Tämä sivu kuvaa ilmiötä yleisesti eikä korvaa terveydenhuollon arviota. Jos yölliset tapahtumat toistuvat tiheästi, aiheuttavat loukkaantumisia tai alkavat aikuisiässä, ota asia puheeksi omassa terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Hätätilanteessa soita 112.
Usein kysytyt kysymykset
Ei siinä mielessä kuin usein kuvitellaan. Unissakävely nousee syvästä unesta vilkeunen ulkopuolelta, eikä siihen liity muistettavaa unta. Kävelijä ei siis näyttele näkemäänsä unta, ja aamulla hän ei tiedä tapahtuneesta mitään.
Herättäminen ei ole vaarallista, mutta se on tarpeetonta ja usein hankalaa. Keskeltä herätetty on pitkään sekava ja hämmentynyt. Parempi tapa on ohjata rauhallisesti ja ilman riitelyä takaisin sänkyyn.
Tavallisesti ensimmäisten tuntien aikana nukahtamisesta, koska syvä uni painottuu alkuyöhön. Aamuyöllä tapahtuva liikehdintä, josta nukkuja muistaa unen, on eri ilmiö ja sitä kannattaa selvittää erikseen.
Taustalla on taipumus, joka kulkee usein suvussa. Yksittäistä yötä laukaisevat tavallisimmin univelka, epäsäännöllinen rytmi, kuume, alkoholi sekä unta katkovat asiat kuten melu, kipu tai täysi virtsarakko.
Pelkkä puhuminen unessa on tavallista ja vaaratonta, eikä se vaadi mitään toimia. Puheen sisällöstä ei kannata tehdä päätelmiä, koska se ei ole kertomusta mistään. Selvittämisen arvoista on vasta se, jos yö on toistuvasti katkonainen tai jos liikkuminen aiheuttaa vaaratilanteita.
Lähteet
American Academy of Sleep Medicine (2014). International Classification of Sleep Disorders, kolmas painos (ICSD-3).Zadra, A., Desautels, A., Petit, D. & Montplaisir, J. (2013). Somnambulism: clinical aspects and pathophysiological hypotheses. Lancet Neurology, 12(3), 285-294.Zadra, A. & Pilon, M. (2011). NREM parasomnias. Handbook of Clinical Neurology, 99, 851-868.
Tämä sivu on tietoa unista, ei hoito-ohje.