Yöllinen kauhukohtaus

Mitä yöllisessä kauhukohtauksessa tapahtuu

Yöllinen kauhukohtaus syntyy, kun syvä uni ei purkaudu kokonaan. Osa aivoista siirtyy valveen kaltaiseen toimintaan ja osa jatkaa syvää unta, ja tuloksena keho on liikkeellä ilman että tietoisuus on palannut. Tätä kutsutaan epätäydelliseksi heräämiseksi, ja samaan ryhmään kuuluu myös unissakävely.

Ratkaiseva ero painajaiseen on se, missä vaiheessa ilmiö tapahtuu. Kauhukohtaus nousee syvästä unesta, siis vilkeunen ulkopuolelta, eikä siihen liity muistettavaa unta. Vaiheista kerrotaan sivulla REM-uni ja unen vaiheet, ja siitä selviää myös, miksi syvä uni on nimenomaan alkuyön ilmiö.

Kohtaus kestää tavallisesti muutamasta minuutista korkeintaan noin viiteentoista minuuttiin ja päättyy itsestään. Sen jälkeen nukkuja asettuu takaisin ja uni jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Miltä se näyttää vierestä

Vierestä katsottuna kohtaus näyttää hälyttävältä, ja se on tavallisin syy miksi vanhemmat ja kumppanit etsivät siitä tietoa yöllä. Tyypillinen kuva on seuraava.

• Äkillinen alku. Huuto tai kirkaisu ilman ennakkoa, usein ensimmäisten tuntien aikana nukahtamisesta.
• Avoimet silmät ilman katsetta. Kokija vaikuttaa hereillä olevalta, mutta katse ei tartu mihinkään eikä hän tunnista läsnäolijoita.
• Voimakkaat kehon merkit. Nopea syke, hikisyys, tiheä hengitys ja jännittyneet lihakset.
• Tavoittamattomuus. Puheeseen ei saa kontaktia, rauhoittelu ei mene läpi ja koskettaminen voi lisätä liikehdintää.
• Ei johdonmukaista kertomusta. Jos jotain sanoja tulee, ne eivät muodosta tarinaa. Pelko on läsnä ilman sisältöä.
• Nopea asettuminen. Kohtaus loppuu ja nukkuja nukahtaa uudelleen, usein muutamassa minuutissa.

Miksi muistikuvaa ei jää

Muistijälki unesta syntyy käytännössä vain silloin, kun herätään vilkeunesta tai sen välittömästä läheisyydestä. Kauhukohtaus tapahtuu syvässä unessa, ja syvästä unesta nouseva kokemus ei tallennu kerrottavaan muotoon. Siksi kokija ei aamulla tiedä tapahtuneesta mitään, vaikka hän olisi yöllä huutanut ja istunut sängyssä.

Tästä seuraa kaksi käytännön asiaa. Kokijalta ei ole mielekästä kysyä aamulla, mitä hän näki unta, koska unta ei ollut. Ja koska muistikuvaa ei jää, kohtaus ei myöskään pelästytä kokijaa jälkikäteen. Pelästynyt on se, joka näki tapahtuman vierestä.

Kauhukohtaus ei ole painajainen

Nimet menevät arkikielessä sekaisin, mutta kyse on kahdesta eri ilmiöstä kahdessa eri unen vaiheessa. Ero on helpoin pitää mielessä kolmen kysymyksen avulla: milloin yöllä, saako kontaktin, ja muistaako aamulla.

• Yöllinen kauhukohtaus. Alkuyö, ei kontaktia, ei muistikuvaa. Syvän unen epätäydellinen herääminen.
• Painajainen. Aamuyö, kontakti saadaan heti, uni muistetaan ja se voidaan kertoa. Lisää sivulla painajaiset.
• Unihalvaus. Herääminen liikkumattomana, kokija on hereillä ja muistaa kaiken. Lisää sivulla unihalvaus.

Erottelu kannattaa tehdä, koska se ohjaa toimintaa. Painajaisen jälkeen keskustelu auttaa. Kauhukohtauksessa keskustelu ei tavoita ketään, ja ainoa tarpeellinen asia on turvallisuus.

Keitä se koskee ja mikä sitä laukaisee

Kohtaukset ovat tavallisimpia lapsilla ja ne vähenevät iän myötä. Taustalla on usein taipumus, joka kulkee suvussa, eli saman perheen jäsenillä esiintyy myös unissakävelyä. Aikuisiässä alkaneet kohtaukset ovat harvinaisempia, ja silloin kannattaa selvittää, mikä unta katkoo.

Laukaisevat tekijät ovat samoja kuin muissa syvän unen ilmiöissä: ne lisäävät syvää unta tai katkovat sitä.

• Univelka. Liian lyhyitä öitä seuraava yö on tavallista syvempi, ja syvemmästä unesta nouseminen on työläämpää.
• Epäsäännöllinen rytmi. Vaihtelevat nukkumaanmenoajat, matkustaminen ja vuorotyö.
• Kuume ja sairastaminen. Lapsilla hyvin tavallinen laukaisija.
• Unta katkovat ärsykkeet. Melu, täysi virtsarakko, kipu tai hengityskatkot.
• Kuormitus ja jännitys. Raskas jakso päivisin näkyy öissä, vaikka itse kohtaus ei ole unen sisältöä.

Mitä vanhempi tai kumppani voi tehdä

Kohtausta ei tarvitse eikä kannata katkaista. Hyödyllinen toiminta on hillittyä ja kohdistuu ympäristöön eikä kokijaan.

• Pysy lähellä ja odota. Kohtaus menee ohi itsestään muutamassa minuutissa.
• Älä herätä äkisti. Keskeltä herätetty on pidempään sekava ja säikähtänyt.
• Puhu matalalla äänellä. Rauhallinen ääni ei tavoita sisältöä mutta se ei myöskään kiihdytä.
• Huolehdi turvallisuudesta. Ohjaa pois portaiden läheltä, pidä ulko-ovi ja ikkunat kiinni ja siirrä teräväkulmaiset esineet sängyn lähettyviltä.
• Pidennä yötä. Aikaisempi nukkumaanmeno ja säännöllinen rytmi vähentävät kohtauksia monella, koska univelka on yleisin laukaisija.
• Kirjaa kellonajat. Jos kohtaukset osuvat suunnilleen samaan aikaan joka yö, tieto on hyödyllinen terveydenhuollossa.

Sukulaisilmiö unissakävely

Unissakävely ja yöllinen kauhukohtaus ovat saman ilmiöryhmän kaksi muotoa. Kummassakin herääminen syvästä unesta on osittainen, kumpikin osuu alkuyöhön eikä kummastakaan jää muistikuvaa. Ero on siinä, mitä keho tekee: toisessa liikutaan, toisessa pelästytään. Sama ihminen voi kokea molempia, ja lapsella muoto voi vaihtua iän myötä.

Turvallisuusohjeet ovat yhteiset, ja ne on käyty tarkemmin läpi sivulla unissakävely ja unissapuhuminen.

Kauhukohtaus aikuisella

Aikuisella kohtaukset ovat harvinaisempia kuin lapsella, ja tavallisin tilanne on se, että ilmiö on jatkunut lapsuudesta jaksoittaisena. Kuva on silloin sama: alkuyö, äkillinen pelästyminen, ei kontaktia ja aamulla ei muistikuvaa. Kumppani kuvaa tapahtuman, kokija ei.

Aikuisiässä alkavat kohtaukset kannattaa sen sijaan selvittää, koska taustalla on useammin jotain unta katkovaa. Kuorsaus ja hengityskatkot, kipu, vuorotyö ja pitkään jatkunut univelka ovat tavallisimpia selvitettäviä. Myös lääkityksen muutos ajoittuu toisinaan samaan.

Kirjattavaksi riittää vähän: päivämäärä, kellonaika, kesto ja se mitä tapahtui. Muistiinpanot parilta viikolta ovat terveydenhuollossa hyödyllisempiä kuin tarkka kuvaus yhdestä yöstä.

Milloin asia kannattaa selvittää

Yksittäiset kohtaukset lapsuudessa eivät vaadi toimia. Ota asia puheeksi terveyskeskuksessa, jos kohtauksia tulee useita kertoja viikossa pitkän aikaa, jos ne johtavat kaatumisiin tai muuhun loukkaantumisen vaaraan, jos ne alkavat aikuisiässä, jos niihin liittyy säännöllisiä liikkeitä tai jos päiväväsymys on huomattavaa.

Selvittämisen arvoista on myös se, katkooko unta jokin hoidettava asia, esimerkiksi kuorsaus ja hengityskatkot. Työssä olevalle työterveyshuolto on yhtä hyvä ensimmäinen paikka kuin terveyskeskus.

Usein kysytyt kysymykset

Lue lisää

• Unien tulkinta
• REM-uni ja unirytmi
• Unihalvaus
• Selkounet